Kouvottaret takoi huippukauden naisten korisliigassa

Koripallokauden päättäminen kesken kaiken oli tietysti täysin oikea päätös, mutta siitä huolimatta se kirpaisi neljättä kauttaan ylimmällä sarjatasolla pelannutta Kouvottaria rankasti. Joukkue oli pelannut pitkän runkosarjan aikana korttinsa erinomaisesti, kaikki oli omissa käsissä. Runkosarjan voitto oli kahden ottelun päässä ja takataskussa oli ensimmäinen mitali, Suomen Cupin hopea. Lähtökohdat kevään tärkeisiin peleihin olivat paremmat kuin koskaan. Seuraavassa muistellaan miten, ja miksi, tähän herkulliseen asetelmaan päädyttiin.

Naisten korisliiga oli kuluvalla kaudella todella kovatasoinen. Kaksi edellistä mestaruutta voittanut Peli-Karhut oli vahvistunut entisestään Elena Melton (13.5/7.8/3.1) tulon myötä. Forssan Alku oli ollut aktiivinen kesän pelaajamarkkinoilla ja kiinnittänyt riveihinsä ison tukun kotimaisia maajoukkuepelaajia Taru Tuukkanen (15.4/12.8/4.2) ja Anni Mäkitalo (10.5/3.1/4.3) etunenässä. Kauteen yhdellä ulkomaalaisvahvistuksella lähteneet forssalaiset olivat nostaneet tämänkin lukeman täydeksi kolmikoksi kauden edetessä.

Lisäksi viimeisen 10 vuoden aikana puolet mestaruuksista vienyt Lappeenrannan Catz ja kaikki runkosarjan kotiottelunsa (12) voittanut Tapiolan Honka olivat hyvässä vedossa. Sarjassa ei kauden aikana ollut yhtään helppoa ottelua, ainoastaan viime kaudesta selkeästi heikentynyt Hyvinkään Ponteva (2/23) oli vaikeuksissa, mutta taisteli silti joka pelissä ankarasti.

Kouvottarien kova takapelaajakolmikko: Maria Koskinen (6.1/2.4/1.9) – Ameryst Alston – Roosa Frimodig (5.5/1.9/1.4). Kuva: Niko Toivonen.

Myös Kouvottarien asetelmat kauteen lähdettäessä olivat hyvät. Valmennusduo Mika Hartonen Joonas Frimodig sekä taustavoimat olivat raataneet kovaa kesän aikana ja saaneet koottua kasaan potentiaalisen nipun. Joukkueen vahvuutena oli pysyvyys. Muutama pois lähtenyt tärkeä kotimainen pelaaja saatiin korvattua erinomaisesti joukkueeseen sopivilla palasilla. Joukkueessa oli myös mukavasti kokemusta ja nuoruutta sopivassa suhteessa.

Ensiarvoisen tärkeäksi osoittautui se, että valmennus sai houkuteltua edelliskauden ulkomaalaiskaksikon Camille ZimmermanClaire Lamunu jatkamaan toisen kauden putkeen keväällä 2016 korkeimmalle sarjatasolle nousseen joukkueen vahvuudessa. Kolmanneksi ulkomaalaisvahvistukseksi saatiin houkuteltua kokenut takapelaaja Ameryst Alston (21.3/5.6/4.7/2.2r). Yleisesti uskottiin, että joukkueen iskukyky on edellä mainituista syistä hyvä, ainakin kauden alkupuolella.

Vastustajat tiesivät Claire Lamunun vaarallisuuden jo edelliseltä kaudelta. Hyvästä puolustuksesta huolimatta ugandalainen sentteri nakutti kauden 19 ottelussaan peräti 13 tupla tuplaa. Taustalla tilanteeseen kiirehtivä Jemina Airaksinen (3.5/3.0) pelasi ensimmäisen kautensa Kouvottarissa. Kuva: Tuomo Tulokas.

Kouvottarien päävalmentaja Mika Hartonen: ”Vahvuutemme oli heti kauden alusta lähtien jatkuvuus, jonka varaan oli hyvä lähteä rakentamaan uutta kautta. Siitä suuri kiitos myös taustaryhmälle. Roosa, Kaisa, Maria, Henkka, Cam, Claire, Tuulia ja Ellu toivat meille jatkuvuutta. Am, Katsu, Yassu, Elli, Tessa ja Jemppu sopeutuivat todella hyvin ja nopeasti joukkueeseen.”

”Katsu ja Elli olivat kylläkin mukana myös edellisellä kaudella. He tekivät vielä paljon töitä, jotta toipuivat edellisen kauden vammoista ja sairasteluistaan. Nuorten pelaajien kehitys kauden aikana oli huomattavaa. Lisäksi kokeneet pelaajat vahvistivat omaa suorittamistaan kauden kuluessa. Kokeneet pelaajat voivat myös kehittyä kauden aikana ja näin myös kävi.” – Hartonen jatkaa.

Kouvottaret oli toden totta kovassa iskussa kauden käynnistyessä. Jo kauden kynnyksellä pelatut harjoitusottelut kovia joukkueita vastaan kertoivat omaa kieltään valmiudesta kauden aloitukseen. Kouvottaret voitti heti kärkeen 10 ensimmäistä otteluaan, kaksi kuukautta tappiotta. Ensimmäinen tappio tuli lopulta vasta joulukuun alussa vieraskentällä hallitsevalta mestarilta. Kouvottaret kaatui rumin pistein (107-55), mutta jälkikäteen ajateltuna tuo oli joukkueelle hyvä herätys. Töitä pitää tehdä edelleen, päivittäin.

Henriikka Vähäuski (3.9/3.8) ja taustalla oikealla oleva Elli Salovaara (3.5/1.6) pelasivat hyvän kauden. Roberta Björnman puki Taret -paidan ylleen kahdessa ottelussa. Kuva: Tuula Aronen.

Vaikka Kouvottaret koki joulukuun alun tappion lisäksi seuraavissa yhdeksässä ottelussa kolme tappiota lisää, ei se näkynyt pelaajien mielialassa. Treeni maistui ja henki oli korkealla. Joukkue ei myöskään hävinnyt koko kaudella kahta ottelua peräkkäin. Huono peli saatiin heti kuitattua seuraavan tilaisuuden tullen, jos ei välttämättä hyvän pelin, ainakin kahden sarjapisteen muodossa.

Synkimmät pilvet ilmestyivät kouvolalaisten taivaalle joulukuun puolivälissä Forssan Feeniksissä. Claire Lamunu (15.0/11.3/2.6) loukkaantui heti ottelun alkupuolella ja joutui lopulta olemaan sivussa parketilta lähes kaksi kuukautta. Joukkueesta kertoo paljon se, että tästäkin kolauksesta huolimatta se onnistui taistelemaan yhtä mestarikandidaattia (FoA) vastaan vieraskentällä voiton (87-95) ilman yhtä avainpelaajaansa. Tämä teki hyvää joukkueen ja yksittäisten pelaajien itseluottamukselle.

”Tässä kauden jälkeen olen katsellut pelejämme kauden eri vaiheilta. Peli meni eteenpäin kauden edetessä. Olen itse tyytyväinen mikä oli pelaamisen suunta. Clairen loukkaantuminen ainoastaan hidasti hieman vauhtia. Brandi kuitenkin auttoi meitä juuri siinä hetkessä kun apua tarvitsimme.” Hartonen toteaa.

Joukkue taistelee, kuten niin monta kertaa päättyneellä kaudella. Brandi Harvey-Carr laittaa itseään likoon parketin pinnassa. Camille Zimmerman on valmiina tarraamaan irtopalloon. Kuva: Tuula Aronen.

Mika Hartonen ja Marko Frimodig (joukkueen manageri) onnistuivat kuitenkin kovan työn kautta korvaavan pelaajan hankinnassa. Vuoden vaihteen seutuvilla taustoissa tehtiin pitkää päivää ja lopulta tammikuun alussa Kouvolaan saapui kovissa sarjoissa meritoitunut 193-senttinen sisäpelaaja Brandi Harvey-Carr (14.4/7.4/1.6). Vaikka Harvey-Carr oli pelaajana täysin erityyppinen kuin Claire Lamunu, onnistui valmennus saamaan aikaiseksi toimivan pelikonseptin. Myös Camille Zimmerman (17.6/10.0/4.3/2.4r) otti isoa roolia Lamunun ollessa sivussa.

Harvey-Carr edusti Kouvottaria viidessä runkosarjaottelussa joista joukkue voitti neljä. Lisäksi tänä aikana Kouvottaret eteni Suomen Cupin finaaliin voittamalla välierissä kovan toisen puoliajan nousun jälkeen Lappeenrannan Catzin. Kouvolan Jatke Areenalla pelattua Cupin finaalia seurasi paikan päällä yli 1 000 silmäparia. Kouvottaret haastoi Peli-Karhut loppuun asti Cupin voitosta, mutta kotkalaiset veivät 10 000€:n palkintorahat 14 pisteen marginaalilla (82-96). Kouvottaret kuittasi ottelusta 3 000€ ja hopeamitalit.

”Suomen Cup -finaali kotikentällä oli hieno tapahtuma. Kukaan joukkueesta ei varmasti unohda sitä koskaan.” – Hartonen muistelee.

Kouvottaret vuosimallia 2019-2020 ja Suomen Cupin hopeaa yli 1 000 kannattajan edessä. Kuva: Tuula Aronen.

Kouvottaret hävisi runkosarjassa viimeisen kerran Claire Lamunun paluuottelussa helmikuun alussa. Tuolloin PeKa oli Kouvolassa parempi kuudella pisteellä (74-80). Kouvottaret oli kuitenkin jälleen askeleen lähempänä tuplamestaria kuin hieman aiemmin Cupin finaalissa.

Kouvottaret johti runkosarjaa muutaman kuukauden kauden alussa, mutta menetti piikkipaikan joulukuussa PeKa:lle. Hävittyään PeKa:lle helmikuun alussa, näytti vahvasti siltä, että PeKa marssiin myös runkosarjan voittoon kouvolalaisten jäädessä kakkoseksi. Tuo asetelma kuitenkin kääntyi vielä päälaelleen.

”Viimeisissä peleissä saimme puolustuspelin toimimaan todella hyvin. Olimme todella hyvässä tilanteessa mikäli kausi olisi jatkunut. Siitä suuri kiitos pelaajille. Lisäksi Joonas oli valmistautunut hyvin hyökkäyspelin uusiin kuvioihin. Perusta kauden jatkolle oli luotu.” Hartonen taustoittaa.

Kouvottaret voitti kauden viisi viimeistä otteluaan jättämällä vastustajan keskimäärin 57 pisteeseen. Samaan aikaan Peli-Karhut hävisi, ehkä hieman yllättäen, kahdesti ja tämä avasi Kouvottarille ovet runkosarjan voittoon ja kotietuun aina päätyyn asti. Kun naisten korisliiga keskeytettiin ja lopulta päätettiin, johti Kouvottaret sarjaa kahden pisteen marginaalilla kotkalaisiin. Runkosarjan voitto oli omissa käsissä. Voittamalla kaksi viimeistä otteluaan olisi joukkueen kautta aikain ensimmäinen pääsarjatason runkosarjan voitto ollut tosiasia.

Myös valmennuskaksikolle voi antaa kaudesta kiitettävän arvosanan. Mika Hartonen ja Joonas Frimodig punovat puoliajalla juonia kuinka ottelu taas kerran käännetään voitoksi toisella puoliajalla. Kuva: Niko Toivonen.

”Olimme peleissä vahvimmillamme, kun voittoja ratkaistiin pelin toisella puolikkaalla. Välillä valmennuksen pinna oli tiukalla ensimmäisen puolikkaan jälkeen, mutta pelaajat nostivat aina suoritustasoaan pelin edetessä.” – toteaa Hartonen tyytyväisenä.

Kouvottarien vahvuudeksi kauden aikana osoittautui laaja ja laadukas pelaajamateriaali, hyvät ulkomaalaisvahvistukset, joukkueen venyminen vaikeissa paikoissa, vahva joukkuehenki ja äärettömän positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen. Valmennus peluutti joukkuettaan tasaisesti, luottoa ja vastuuta tuli koko joukkueelle. Peräti yhdeksän pelaajaa kellotti kaksinumeroisen peliajan (14-31 minuuttia). Tämä oli yksi syy miksi Kouvottaret onnistui voittamaan usean ottelun kauden aikana juuri toisen puoliajan vahvalla pelaamisella. Avainpelaajat olivat saaneet ottelun aikana riittävästi lepoa ja olivat lopussa vastustajaa tuoreempia. Myös Kouvottarien vaihtopenkki toi koko kauden mukavasti tehoja ja energiaa avausviisikon ulkopuolelta. Joukkue oli hyvin rakennettu.

Mika Hartonen Kouvottarien taipaleesta kaudella 2019-2020: ”Kouvottarien kausi oli suurenmoinen. Teimme asiat juuri niin hyvin kuin pystyimme. Saimme hyvä alun kauteen ja yksittäiset tappiot saatiin kuitattua välittömästi. Halusimme olla parempia. Itseluottamus oli korkealla. Ilmapiiri oli myös mahtava. Yhdessä tekemisen henki ulottui pelaajista ja valmennuksesta koko staffiin ja taustaryhmään sekä yleisöön.”

Kouvottarien kapteenille Kaisa Lindille tuli kauden aikana täyteen 300 naisten korisliigan runkosarjaottelua. Konkaria onnittelee Kouvottarien joukkueenjohtaja Terhi Vikström. Kuva: Tuomo Tulokas.

”Me puhumme aina paljon joukkueesta ja valmennuksesta. Näiden lisäksi suuri kiitos kuuluu staffille ja taustaryhmälle. Kiitos myös Simo-Pekka, V-P ja Jussi jotka kuljettivat meitä turvallisesti kaikkialle pitkin Suomea. Kaikki tekivät omalta osaltaan suurenmoista työtä ja muistettiin koko ajan, että hymy ei maksa mitään.”

”Lisäksi nöyrä kiitos kaikille niille lukuisille faneille, jotka kiersivät kanssamme ympäri maata aina Vimpeliä myöden. Erään kannattajamme näimme joka matsissa niin kotona kuin vieraissa. Hattu päästä ja kumarrus. Sanon kaikille tavalla tai toisella mukana olleille – KIITOS.” – Hartonen päättää.

Kouvottarien koriskausi 2019-2020 oli monella tavalla ikimuistettava. Joukkue voitti kahta ottelua vajaaksi jääneen runkosarjan 84%:n voittosuhteella. Kouvottaret voitti kauden aikana 21 ottelua ja hävisi vain neljä. Kotiluolassa tappioita tuli vain yksi (12/1). Vieraista Kouvottaret haki kaikista joukkueista eniten voittoja (9/3). Joukkueen puolustus oli varsinkin runkosarjan loppupuolella täyttä timanttia. Kouvottaret oli ainoa joukkue joka antoi vastustajalle alle 70 pistettä (69.4) ottelua kohden. Kuten tiedämme, pudotuspeleissä juuri puolustuspelin merkitys korostuu.

Tämä otos kuvastaa hyvin koko joukkuetta. Asioita voi tehdä myös sopivasti pilke silmäkulmassa. Pelaaminen ja treenaaminen saa ja pitää olla myös hauskaa. Kuva: Niko Toivonen.

Kouvottarien kotiotteluja kävi kauden aikana seuraamassa keskimäärin 392 katsojaa ottelua kohden. Lukema oli koko sarjan korkein. Vaikka kausi jäi kesken, saavutti Kouvottaret matkan varrella Suomen Cupin hopeaa. Erityisen hienoa tästä tekee se, että peli käytiin kotiluolassa Jatke Areenalla yli 1 000 silmäparin seuratessa pelitapahtumia. Tämä katsojamäärä oli suurempi kuin miesten Suomen Cupin finaalissa Helsingissä.

Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa. Kouvottaret haluaa kiittää kaikkia taustahenkilöitä, tukijoita ja kannattajiaan kaudesta 2019-2020. Matka jatkuu, nälkäisenä.